Asukkaan ääni

Tiina Viskari

− Voin elää sellaista elämää, kuin haluan, mutta apu on lähellä, tiivistää kolmekymppinen Tiina Viskari mietteensä kodistaan Palvelutalo Satakielessä. Satakieli on ollut cp-vammaisen Tiinan koti jo viisitoista vuotta. Nuori nainen nauttii siitä, että koti ja arki ovat omannäköiset, mutta tarvittaessa ympärillä on auttavia käsiä.

Tiina on aktiivinen konserteissa, bändikeikoilla ja teatterissa kävijä. Hän kiitteleekin Satakielen avustajapalvelua. − Monet tapahtumathan ovat iltaisin tai viikonloppuisin, mutta Satakielessä avustajapalvelu joustaa ja pääsee paikalle siihen aikaan kuin itse tarvitsen, hän kertoo.

Ennen muuttoaan Tiina oli käynyt Satakielessä toimintaterapiassa, joten paikka oli tuttu entuudestaan. Muuttopäätökseen vaikutti myös sijainti, sillä Tiinan vanhemmat asuvat lähistöllä. Tiina osallistuu Satakielen päivätoimintaan ja toimintaterapiaan. Hän käy myös yhteisissä tapahtumissa. Hän viihtyy kodissaan erinomaisesti.

− Henkilökunta on ihanaa. Minulle tulee sellainen olo, että he oikeasti välittävät meistä asukkaista. Heidän työstään välittyy se, että he aidosti haluavat ihmisten parasta, Tiina sanoo. − En voisi kuvitella muuttavani mihinkään muualle.

Veijo Oikkonen

Yhteisöllisyys ja tunne siitä, että kuuluu porukkaan. Siinä kaksi asiaa, jotka Veijo Oikkosen mukaan ovat parhaita asioita palvelutalossa asumisessa. Hän on asunut kolme vuotta Satakielessä ja on oloonsa tyytyväinen. Hän asui aluksi toisessa palvelutalossa, mutta kävi Satakielessä päivätoiminnassa ja halusi lopulta asumaankin sinne.

– Täällä on monenmoista porukkaa ja seuraa on aina saatavissa, meni minne tahansa. Jos jokin painaa mieltä, niin aina on joku, jolta kysyä neuvoa.  Huolta pidetään vuorokauden ympäri. Ja henkilökunta järjestää niin paljon ohjelmaa, ettei jää aikaa omassa huoneessa sormia pyöritellä.

MS-tautia sairastava Oikkonen osallistuu päivätoimintaan pari kertaa viikossa ja on aina paikalla, kun talossa järjestetään esimerkiksi musiikki- tai lausuntaesityksiä. Hän on aiemmin ollut asiakkaana myös talossa tuotettavassa toimintaterapiassa.  – Erityisesti Satakielen vastaavan toimintaterapeutin kanssa oli hienoa työskennellä hänen vahvan ammattitaitonsa ja tietämyksensä vuoksi.

Oikkosella on aiemmin ollut myös lemmikkejä. Lemmikinkaipuuta lievittää se, että palvelutalossa käy silloin tällöin kaverikoiria, joita on mukava rapsutella. Satakieleen saisi tuoda omankin lemmikin, kunhan siitä pystyisi itse huolehtimaan.

Anita Antikainen

Anita Antikainen sanoo, että palvelutaloasuminen on hänelle paras mahdollinen ratkaisu, koska hän tarvitsee päivittäin paljon apua. Hän kertoo suorastaan taistelleensa itselleen aikoinaan paikan Satakielestä, koska aiemmalta kotipaikkakunnaltaan hänelle ei tarjottu niin paljon apua kuin hän olisi tarvinnut.

Antikainen on asunut Satakielessä jo kuusitoista vuotta.  – Pidän Satakielen kodinomaisesta ja rempseästä ilmapiiristä. Vaikka henkilökunta on hyvin asiantuntevaa, ei talosta tule mieleen sairaala tai hoitokoti, Antikainen kuvaa. Antikainen pitää itsensä kiireisenä – hänellä on suunniteltua ohjelmaa lähes joka viikonpäivälle. On jumppaa, asioiden hoitamista kaupungilla, ruoan laittamista, tietokoneella työskentelyä ja ystävien tapaamista. Hän on myös mukana paikallisen neuroyhdistyksen toiminnassa. Avustajiensa kanssa hän kiertää niin teattereissa, konserteissa kuin kirkoissakin.

Vaikka Antikaisella on paljon sosiaalisia menoja ja ystäviä talon ulkopuolella, viettää hän mielellään aikaa myös Satakielen asukkaiden kanssa.  – Katsomme esimerkiksi Saipan pelejä ja itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa. Erilaisia esiintyjiä täällä käy paljon, mikä on mukavaa. Arvostan sitä, että ihmisiä yritetään saada liikkeelle omista asunnoistaan.

Pisteenä iin päälle Antikainen löysi Satakielestä itselleen myös sulhon.

Lue täältä lisää tarinoita Neuroliiton palvelutaloissa asumisesta.