Asukkaiden kokemuksia

 

Anne Friberg

Anne Fribergillä diagnosoitiin selkäytimen kavernooma vuonna 2008 ja heti seuraavana vuonna hän muutti Merenpisaraan. Häntä mietitytti, jättäytyykö muiden armoille ja noudattamaan aikatauluja, jotka eivät ehkä hänelle sovi.  – Toisaalta tiesin, että minun on päästävä paikkaan, jossa saan yölläkin apua. Kun muutin Merenpisaraan, meni arjen rytmin löytämisessä jonkin aikaa, mutta kun se löytyi, lähti kaikki sujumaan hienosti ja on sujunut tähän asti.

Friberg kehuu Merenpisaran henkilökuntaa ja sanoo pitävänsä siitä, että talossa on myös ulkomaalaisia työntekijöitä.  – He ovat välittömiä, eloisia ja huomaavaisia. Yritän parhaillaan opettaa muutamalle työntekijälle myös slangisanoja.

Fribergin viikko-ohjelmaan kuuluu maanantaisin fysioterapiaa ja keskiviikkoisin jumppaa. Hänellä käy paljon ystäviä vierailulla ja hän lähtee usein itsekin heitä tapaamaan.  – Ja kahden siskoni kanssa meillä on sovitut siivous- ja pyykkäyspäivät joka viikko. Ruoan Friberg sanoo tekevänsä mielellään itse omassa asunnossaan, koska ruoan tekemisessä tarvitaan sekä päätä että kroppaa.

Palvelutalon ohjelmasta hän sanoo pitävänsä eniten läheisten päivästä, jolloin Merenpisaraan kokoontuu paljon ihmisiä ja heidän kanssaan kuunnellaan esimerkiksi musiikkiesityksiä.

Jussi Kekäläinen

Jussi Kekäläinen kertoo seuranneensa tarkasti Palvelutalo Merenpisaran valmistumista Arabianrantaan. Hän mietti, että sinne hänkin joskus haluaisi asumaan. Ja niin kävi, että Kekäläinen muutti taloon saman tien, kun se avasi ovensa vuonna 2007.  – Muistan, miten iloisesti yllätyin, kun neurologi Juhani Wickström oli asukkaita pihalla vastassa.

MS-tautia sairastava Kekäläinen sanoo saavansa Merenpisarasta kaiken sen hoidon, minkä hän tarvitseekin.  – Henkilökunta on mainiota ja tuntuuhan se kivalta, kun joku hoitajista kutsuu ohi mennessään minua mussukaksi, Kekäläinen nauraa.   Kekäläinen kertoo pitävänsä siitä, että asuu muiden ihmisten kanssa yhdessä ja hän myös osallistuu aktiivisesti palvelutalon toimintaan. Silloin tällöin hän innostuu itsekin esiintymään, kuten joulun alla yhtenä tiernapojista.

Kekäläinen arvostaa sitä, että palvelutalossa hänellä on vapaus lähteä omille asioilleen. Hänellä on tapana lähteä taksilla perjantaisin johonkin hyvään ravintolaan syömään.  – Usein lähdemme yhdessä Kimmon kanssa. Kimmo on entinen avustajani, joka on pysynyt hyvänä ystävänäni. Kekäläinen kehuu Merenpisaran valtavaa kattoterassia, josta on upeat näkymät pitkälle.  – Kokoonnumme sinne kesällä asukkaiden kesken myös syömään. Kyllähän ruoka maistuu aina paremmalta raikkaassa ilmassa!

Jussi Kekäläinen sanoo, ettei hän ole katunut päivääkään Merenpisaraan muuttoa.  – Jos nyt pitäisi valita uudelleen, valitsisin ihan samoin.

Leila Ahonen

Pihapihlajassa vuodesta 2001 asunut Leila Ahonen kokee asuvansa palvelutalossa hyvin kodinomaisesti.  – Saan kalustaa asuntoni juuri niin kuin haluan ja tehdä siitä muutenkin omannäköiseni, samoin takapihasta.

Kodinomaisuuden lisäksi Ahonen arvostaa palvelutalossa asumisessa sitä, ettei hänen tarvitse kokea itseään koskaan yksinäiseksi. Henkilökunta ja muut asukkaat ovat aina lähellä, jos vain haluaa. Ahonen viettääkin paljon aikaa talon yhteisissä tiloissa. Hän osallistuu myös päivätoimintaan, mikä tarkoittaa muun muassa keskusteluja, luovaa toimintaa ja erilaista liikuntaa.  – Muiden asukkaiden kanssa luemme myös yhdessä päivän lehtiä, katsomme televisiota, syödään ja juodaan kahvit.

Kolmisenkymmentä vuotta MS-tautia sairastanut Ahonen kertoo tuntevansa olonsa Pihapihlajassa turvalliseksi, koska talossa on hoitajia ja muita ammattilaisia läsnä koko ajan.  – Pihapihlajassa on mielestäni erinomainen henkilökunta ja ilmapiiri on myös asukkaiden kesken todella hyvä. Leila Ahoselle ei tule mieleen asiaa, josta hänellä olisi valittamista.  – Olen tyytyväinen kaikkeen.

Seppo Pahkajärvi

Parkinsonin tautia sairastava Seppo Pahkajärvi on asunut Pihapihlajassa vuoden verran, ja hän kertoo olevansa oloonsa oikein tyytyväinen. Pahkajärvi kävi ennen muuttoaan tutustumassa taloon useampiakin kertoja.  – Täällä on kaikki valmista ruoasta, siivouksesta ja terveydenhoidosta lähtien. Henkilökohtaista avustajaa en ole vielä tarvinnut. Olen sopeutunut oikein hyvin siihen, että asun tavallaan muiden ihmisten kanssa samassa talossa, vaikka minulla oma asunto onkin. Tykkään olla aika paljon omissa oloissani rauhassa ja täällä sekin onnistuu.

Pahkajärvi on varsinainen lukutoukka: hän kertoo lukevansa melkein kirjan vuorokaudessa. Hän seuraa myös aktiivisesti politiikkaa ja katsoo televisiosta ajankohtaisohjelmia. Vaikka Pahkajärvi pitääkin yksinolosta, kertoo hän osallistuvansa etenkin talon järjestämiin musiikkiesityksiin ja niistä hän on pitänyt erityisen paljon. Lisäksi hänen viikko-ohjelmaansa kuuluu saunomista, jumppaa ja torillakin pitää tietysti käydä aina kääntymässä.

Seppo Pahkajärvi kertoo, että Pihapihlajassa hänellä on turvallinen olo.  – Tuntuu hyvältä tietää, että täällä apu on lähellä ja saan sitä aina kun tarvitsen.

Marketta Haapala

Marketta Haapala on asunut Pihapihlajan palvelutalossa melkein perustamisvuodesta asti, viimevuonna tuli täyteen kaksikymmentä vuotta. Haapala oli käynyt aiemmin talossa intervallijaksolla ja tykästyi paikkaan niin, että hänestä tulikin pian vakituinen asukas.

Haapalalla on yksi talon isoimmista asunnoista, johon hän on oikein tyytyväinen, tarvitseehan hän paljon tilaa sähköpyörätuolilla liikkumiseen ja moninaisten hallinta- ja apuvälineiden kuten tietokoneen ja lukutelineen käyttöön.  – Liikun sähköpyörätuolilla ja tarvitsen kunnolla tilaa. Teen myös paljon asioita tietokoneella ja olen sellainen yökukkuja, Haapala kertoo.

Haapala on saanut MS-diagnoosin vuonna 1988, muttei ole jäänyt sairautensa vangiksi tai antanut sen estää aktiivista elämää. Pihapihlajan kodinomaisuuden ja joustavuuden vuoksi hän on pystynyt jatkamaan myös harrastuksiaan. Omat henkilökohtaiset avustajat mahdollistavat mm. runojen kirjoittamisen, korttien tekemisen ja vapaaehtoistyön, joiden lisäksi hän käy myös monissa eri tapahtumissa. Ystäväpiiri hänellä on laaja.

– Talon henki on reipas ja huumorintajuinen, johon myös opiskelijat tuovat piristävän lisän. Minusta on myös mukavaa, että talossa näkyy eri vuodenaikojen kirjo monien eri tapahtumien muodossa.

Veijo Oikkonen

Yhteisöllisyys ja tunne siitä, että kuuluu porukkaan. Siinä kaksi asiaa, jotka Veijo Oikkosen mukaan ovat parhaita asioita palvelutalossa asumisessa. Hän on asunut kolme vuotta Satakielessä ja on oloonsa tyytyväinen. Hän asui aluksi toisessa palvelutalossa, mutta kävi Satakielessä päivätoiminnassa ja halusi lopulta asumaankin sinne.

– Täällä on monenmoista porukkaa ja seuraa on aina saatavissa, meni minne tahansa. Jos jokin painaa mieltä, niin aina on joku, jolta kysyä neuvoa.  Huolta pidetään vuorokauden ympäri. Ja henkilökunta järjestää niin paljon ohjelmaa, ettei jää aikaa omassa huoneessa sormia pyöritellä.

MS-tautia sairastava Oikkonen osallistuu päivätoimintaan pari kertaa viikossa ja on aina paikalla, kun talossa järjestetään esimerkiksi musiikki- tai lausuntaesityksiä. Hän on aiemmin ollut asiakkaana myös talossa tuotettavassa toimintaterapiassa.  – Erityisesti Satakielen vastaavan toimintaterapeutin kanssa oli hienoa työskennellä hänen vahvan ammattitaitonsa ja tietämyksensä vuoksi.

Oikkosella on aiemmin ollut myös lemmikkejä. Lemmikinkaipuuta lievittää se, että palvelutalossa käy silloin tällöin kaverikoiria, joita on mukava rapsutella. Satakieleen saisi tuoda omankin lemmikin, kunhan siitä pystyisi itse huolehtimaan.

Anita Antikainen

Anita Antikainen sanoo, että palvelutaloasuminen on hänelle paras mahdollinen ratkaisu, koska hän tarvitsee päivittäin paljon apua. Hän kertoo suorastaan taistelleensa itselleen aikoinaan paikan Satakielestä, koska aiemmalta kotipaikkakunnaltaan hänelle ei tarjottu niin paljon apua kuin hän olisi tarvinnut.

Antikainen on asunut Satakielessä jo kuusitoista vuotta.  – Pidän Satakielen kodinomaisesta ja rempseästä ilmapiiristä. Vaikka henkilökunta on hyvin asiantuntevaa, ei talosta tule mieleen sairaala tai hoitokoti, Antikainen kuvaa. Antikainen pitää itsensä kiireisenä – hänellä on suunniteltua ohjelmaa lähes joka viikonpäivälle. On jumppaa, asioiden hoitamista kaupungilla, ruoan laittamista, tietokoneella työskentelyä ja ystävien tapaamista. Hän on myös mukana paikallisen neuroyhdistyksen toiminnassa. Avustajiensa kanssa hän kiertää niin teattereissa, konserteissa kuin kirkoissakin.

Vaikka Antikaisella on paljon sosiaalisia menoja ja ystäviä talon ulkopuolella, viettää hän mielellään aikaa myös Satakielen asukkaiden kanssa.  – Katsomme esimerkiksi Saipan pelejä ja itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa. Erilaisia esiintyjiä täällä käy paljon, mikä on mukavaa. Arvostan sitä, että ihmisiä yritetään saada liikkeelle omista asunnoistaan.

Pisteenä iin päälle Antikainen löysi Satakielestä itselleen myös sulhon.

Logo