Asukkaan ääni

 

Leila Ahonen

Pihapihlajassa vuodesta 2001 asunut Leila Ahonen kokee asuvansa palvelutalossa hyvin kodinomaisesti.  – Saan kalustaa asuntoni juuri niin kuin haluan ja tehdä siitä muutenkin omannäköiseni, samoin takapihasta.

Kodinomaisuuden lisäksi Ahonen arvostaa palvelutalossa asumisessa sitä, ettei hänen tarvitse kokea itseään koskaan yksinäiseksi. Henkilökunta ja muut asukkaat ovat aina lähellä, jos vain haluaa. Ahonen viettääkin paljon aikaa talon yhteisissä tiloissa. Hän osallistuu myös päivätoimintaan, mikä tarkoittaa muun muassa keskusteluja, luovaa toimintaa ja erilaista liikuntaa.  – Muiden asukkaiden kanssa luemme myös yhdessä päivän lehtiä, katsomme televisiota, syödään ja juodaan kahvit.

Kolmisenkymmentä vuotta MS-tautia sairastanut Ahonen kertoo tuntevansa olonsa Pihapihlajassa turvalliseksi, koska talossa on hoitajia ja muita ammattilaisia läsnä koko ajan.  – Pihapihlajassa on mielestäni erinomainen henkilökunta ja ilmapiiri on myös asukkaiden kesken todella hyvä. Leila Ahoselle ei tule mieleen asiaa, josta hänellä olisi valittamista.  – Olen tyytyväinen kaikkeen.

Seppo Pahkajärvi

Parkinsonin tautia sairastava Seppo Pahkajärvi on asunut Pihapihlajassa vuoden verran, ja hän kertoo olevansa oloonsa oikein tyytyväinen. Pahkajärvi kävi ennen muuttoaan tutustumassa taloon useampiakin kertoja.  – Täällä on kaikki valmista ruoasta, siivouksesta ja terveydenhoidosta lähtien. Henkilökohtaista avustajaa en ole vielä tarvinnut. Olen sopeutunut oikein hyvin siihen, että asun tavallaan muiden ihmisten kanssa samassa talossa, vaikka minulla oma asunto onkin. Tykkään olla aika paljon omissa oloissani rauhassa ja täällä sekin onnistuu.

Pahkajärvi on varsinainen lukutoukka: hän kertoo lukevansa melkein kirjan vuorokaudessa. Hän seuraa myös aktiivisesti politiikkaa ja katsoo televisiosta ajankohtaisohjelmia. Vaikka Pahkajärvi pitääkin yksinolosta, kertoo hän osallistuvansa etenkin talon järjestämiin musiikkiesityksiin ja niistä hän on pitänyt erityisen paljon. Lisäksi hänen viikko-ohjelmaansa kuuluu saunomista, jumppaa ja torillakin pitää tietysti käydä aina kääntymässä.

Seppo Pahkajärvi kertoo, että Pihapihlajassa hänellä on turvallinen olo.  – Tuntuu hyvältä tietää, että täällä apu on lähellä ja saan sitä aina kun tarvitsen.

Marketta Haapala

Marketta Haapala on asunut Pihapihlajan palvelutalossa melkein perustamisvuodesta asti, viimevuonna tuli täyteen kaksikymmentä vuotta. Haapala oli käynyt aiemmin talossa intervallijaksolla ja tykästyi paikkaan niin, että hänestä tulikin pian vakituinen asukas.

Haapalalla on yksi talon isoimmista asunnoista, johon hän on oikein tyytyväinen, tarvitseehan hän paljon tilaa sähköpyörätuolilla liikkumiseen ja moninaisten hallinta- ja apuvälineiden kuten tietokoneen ja lukutelineen käyttöön.  – Liikun sähköpyörätuolilla ja tarvitsen kunnolla tilaa. Teen myös paljon asioita tietokoneella ja olen sellainen yökukkuja, Haapala kertoo.

Haapala on saanut MS-diagnoosin vuonna 1988, muttei ole jäänyt sairautensa vangiksi tai antanut sen estää aktiivista elämää. Pihapihlajan kodinomaisuuden ja joustavuuden vuoksi hän on pystynyt jatkamaan myös harrastuksiaan. Omat henkilökohtaiset avustajat mahdollistavat mm. runojen kirjoittamisen, korttien tekemisen ja vapaaehtoistyön, joiden lisäksi hän käy myös monissa eri tapahtumissa. Ystäväpiiri hänellä on laaja.

– Talon henki on reipas ja huumorintajuinen, johon myös opiskelijat tuovat piristävän lisän. Minusta on myös mukavaa, että talossa näkyy eri vuodenaikojen kirjo monien eri tapahtumien muodossa.

Lue täältä lisää tarinoita Neuroliiton palvelutaloissa asumisesta.

Logo