Asukkaiden kokemuksia
Aki Kitunen
– Olen tyytyväinen, en haluaisi muuttaa mitään. Ne asiat, jotka ovat itselle tärkeitä, toteutuvat täällä. Henkilökuntaan olen todella tyytyväinen. Täällä kiire ei näy asukkaalle, vaan tarpeeni ja toiveeni huomioidaan nopeasti. Viihdyn oikein hyvin.
Aki Kitunen on sairastanut MS-tautia vuodesta 2005. Suurimmat haasteet ovat motoriikassa ja käsien toiminnassa. Aki on ollut palveluasumisen piirissä kolme vuotta. Kuntokotiin hän muutti syyskuussa 2021. Paikka oli tuttu, sillä hän oli aiemmin käynyt kuntoutuksessa Maskun neurologisessa kuntoutuskeskuksessa, joka toimii samassa kiinteistössä.
– Kun kuulin, että tänne tulee palveluasumiseen tarkoitettu Kuntokoti, sanoin heti, että haluan muuttaa tänne.
Kuntokodissa työskentelee myös Akille kuntoutusreissujen myötä tutuksi tullutta henkilökuntaa. Akin viikko-ohjelmaan kuuluu fysioterapia kolmesti viikossa ja toimintaterapia kerran viikossa. Kuntokodissa järjestetään asukkaille yhteistä vapaa-ajan tekemistä.
– Jos grillataan makkaraa yhdessä, en kyllä ihan helposti jää pois. Siinä on mukana sosiaalinen puoli myös, pääsee tapaamaan muita asukkaita.
Viikonloppuisin Aki huristelee taksikyydillä Turkuun kuuntelemaan livemusiikkia.
– Nautin musiikista ja olen sen suhteen kaikkiruokainen. Loppuvuodelle on jo seitsemän konserttilippua hankittuna.
– joulukuu 2022 –
Anne Friberg
Anne Fribergillä diagnosoitiin selkäytimen kavernooma vuonna 2008 ja heti seuraavana vuonna hän muutti Merenpisaraan. Häntä mietitytti, jättäytyykö muiden armoille ja noudattamaan aikatauluja, jotka eivät ehkä hänelle sovi. – Toisaalta tiesin, että minun on päästävä paikkaan, jossa saan yölläkin apua. Kun muutin Merenpisaraan, meni arjen rytmin löytämisessä jonkin aikaa, mutta kun se löytyi, lähti kaikki sujumaan hienosti ja on sujunut tähän asti.
Friberg kehuu Merenpisaran henkilökuntaa ja sanoo pitävänsä siitä, että talossa on myös ulkomaalaisia työntekijöitä. – He ovat välittömiä, eloisia ja huomaavaisia. Yritän parhaillaan opettaa muutamalle työntekijälle myös slangisanoja.
Fribergin viikko-ohjelmaan kuuluu maanantaisin fysioterapiaa ja keskiviikkoisin jumppaa. Hänellä käy paljon ystäviä vierailulla ja hän lähtee usein itsekin heitä tapaamaan. – Ja kahden siskoni kanssa meillä on sovitut siivous- ja pyykkäyspäivät joka viikko. Ruoan Friberg sanoo tekevänsä mielellään itse omassa asunnossaan, koska ruoan tekemisessä tarvitaan sekä päätä että kroppaa.
Palvelutalon ohjelmasta hän sanoo pitävänsä eniten läheisten päivästä, jolloin Merenpisaraan kokoontuu paljon ihmisiä ja heidän kanssaan kuunnellaan esimerkiksi musiikkiesityksiä.
– tammikuu 2017 –
Jussi Kekäläinen
Jussi Kekäläinen kertoo seuranneensa tarkasti Palvelutalo Merenpisaran valmistumista Arabianrantaan. Hän mietti, että sinne hänkin joskus haluaisi asumaan. Ja niin kävi, että Kekäläinen muutti taloon saman tien, kun se avasi ovensa vuonna 2007. – Muistan, miten iloisesti yllätyin, kun neurologi Juhani Wickström oli asukkaita pihalla vastassa.
MS-tautia sairastava Kekäläinen sanoo saavansa Merenpisarasta kaiken sen hoidon, minkä hän tarvitseekin. – Henkilökunta on mainiota ja tuntuuhan se kivalta, kun joku hoitajista kutsuu ohi mennessään minua mussukaksi, Kekäläinen nauraa. Kekäläinen kertoo pitävänsä siitä, että asuu muiden ihmisten kanssa yhdessä ja hän myös osallistuu aktiivisesti palvelutalon toimintaan. Silloin tällöin hän innostuu itsekin esiintymään, kuten joulun alla yhtenä tiernapojista.
Kekäläinen arvostaa sitä, että palvelutalossa hänellä on vapaus lähteä omille asioilleen. Hänellä on tapana lähteä taksilla perjantaisin johonkin hyvään ravintolaan syömään. – Usein lähdemme yhdessä Kimmon kanssa. Kimmo on entinen avustajani, joka on pysynyt hyvänä ystävänäni. Kekäläinen kehuu Merenpisaran valtavaa kattoterassia, josta on upeat näkymät pitkälle. – Kokoonnumme sinne kesällä asukkaiden kesken myös syömään. Kyllähän ruoka maistuu aina paremmalta raikkaassa ilmassa!
Jussi Kekäläinen sanoo, ettei hän ole katunut päivääkään Merenpisaraan muuttoa. – Jos nyt pitäisi valita uudelleen, valitsisin ihan samoin.
– tammikuu 2017 –
Leila Ahonen
Pihapihlajassa vuodesta 2001 asunut Leila Ahonen kokee asuvansa palvelutalossa hyvin kodinomaisesti. – Saan kalustaa asuntoni juuri niin kuin haluan ja tehdä siitä muutenkin omannäköiseni, samoin takapihasta.
Kodinomaisuuden lisäksi Ahonen arvostaa palvelutalossa asumisessa sitä, ettei hänen tarvitse kokea itseään koskaan yksinäiseksi. Henkilökunta ja muut asukkaat ovat aina lähellä, jos vain haluaa. Ahonen viettääkin paljon aikaa talon yhteisissä tiloissa. Hän osallistuu myös päivätoimintaan, mikä tarkoittaa muun muassa keskusteluja, luovaa toimintaa ja erilaista liikuntaa. – Muiden asukkaiden kanssa luemme myös yhdessä päivän lehtiä, katsomme televisiota, syödään ja juodaan kahvit.
Kolmisenkymmentä vuotta MS-tautia sairastanut Ahonen kertoo tuntevansa olonsa Pihapihlajassa turvalliseksi, koska talossa on hoitajia ja muita ammattilaisia läsnä koko ajan. – Pihapihlajassa on mielestäni erinomainen henkilökunta ja ilmapiiri on myös asukkaiden kesken todella hyvä. Leila Ahoselle ei tule mieleen asiaa, josta hänellä olisi valittamista. – Olen tyytyväinen kaikkeen.
– tammikuu 2017 –
Tiina Viskari
− Voin elää sellaista elämää, kuin haluan, mutta apu on lähellä, tiivistää kolmekymppinen Tiina Viskari mietteensä kodistaan Palvelutalo Satakielessä. Satakieli on ollut cp-vammaisen Tiinan koti jo viisitoista vuotta. Nuori nainen nauttii siitä, että koti ja arki ovat omannäköiset, mutta tarvittaessa ympärillä on auttavia käsiä.
Tiina on aktiivinen konserteissa, bändikeikoilla ja teatterissa kävijä. Hän kiitteleekin Satakielen avustajapalvelua. − Monet tapahtumathan ovat iltaisin tai viikonloppuisin, mutta Satakielessä avustajapalvelu joustaa ja pääsee paikalle siihen aikaan kuin itse tarvitsen, hän kertoo.
Ennen muuttoaan Tiina oli käynyt Satakielessä toimintaterapiassa, joten paikka oli tuttu entuudestaan. Muuttopäätökseen vaikutti myös sijainti, sillä Tiinan vanhemmat asuvat lähistöllä. Tiina osallistuu Satakielen päivätoimintaan ja toimintaterapiaan. Hän käy myös yhteisissä tapahtumissa. Hän viihtyy kodissaan erinomaisesti.
− Henkilökunta on ihanaa. Minulle tulee sellainen olo, että he oikeasti välittävät meistä asukkaista. Heidän työstään välittyy se, että he aidosti haluavat ihmisten parasta, Tiina sanoo. − En voisi kuvitella muuttavani mihinkään muualle.
– elokuu 2020 –
Veijo Oikkonen
Yhteisöllisyys ja tunne siitä, että kuuluu porukkaan. Siinä kaksi asiaa, jotka Veijo Oikkosen mukaan ovat parhaita asioita palvelutalossa asumisessa. Hän on asunut kolme vuotta Satakielessä ja on oloonsa tyytyväinen. Hän asui aluksi toisessa palvelutalossa, mutta kävi Satakielessä päivätoiminnassa ja halusi lopulta asumaankin sinne.
– Täällä on monenmoista porukkaa ja seuraa on aina saatavissa, meni minne tahansa. Jos jokin painaa mieltä, niin aina on joku, jolta kysyä neuvoa. Huolta pidetään vuorokauden ympäri. Ja henkilökunta järjestää niin paljon ohjelmaa, ettei jää aikaa omassa huoneessa sormia pyöritellä.
MS-tautia sairastava Oikkonen osallistuu päivätoimintaan pari kertaa viikossa ja on aina paikalla, kun talossa järjestetään esimerkiksi musiikki- tai lausuntaesityksiä. Hän on aiemmin ollut asiakkaana myös talossa tuotettavassa toimintaterapiassa. – Erityisesti Satakielen vastaavan toimintaterapeutin kanssa oli hienoa työskennellä hänen vahvan ammattitaitonsa ja tietämyksensä vuoksi.
Oikkosella on aiemmin ollut myös lemmikkejä. Lemmikinkaipuuta lievittää se, että palvelutalossa käy silloin tällöin kaverikoiria, joita on mukava rapsutella. Satakieleen saisi tuoda omankin lemmikin, kunhan siitä pystyisi itse huolehtimaan.
– tammikuu 2017 –
Anita Antikainen
Anita Antikainen sanoo, että palvelutaloasuminen on hänelle paras mahdollinen ratkaisu, koska hän tarvitsee päivittäin paljon apua. Hän kertoo suorastaan taistelleensa itselleen aikoinaan paikan Satakielestä, koska aiemmalta kotipaikkakunnaltaan hänelle ei tarjottu niin paljon apua kuin hän olisi tarvinnut.
Antikainen on asunut Satakielessä jo kuusitoista vuotta. – Pidän Satakielen kodinomaisesta ja rempseästä ilmapiiristä. Vaikka henkilökunta on hyvin asiantuntevaa, ei talosta tule mieleen sairaala tai hoitokoti, Antikainen kuvaa. Antikainen pitää itsensä kiireisenä – hänellä on suunniteltua ohjelmaa lähes joka viikonpäivälle. On jumppaa, asioiden hoitamista kaupungilla, ruoan laittamista, tietokoneella työskentelyä ja ystävien tapaamista. Hän on myös mukana paikallisen neuroyhdistyksen toiminnassa. Avustajiensa kanssa hän kiertää niin teattereissa, konserteissa kuin kirkoissakin.
Vaikka Antikaisella on paljon sosiaalisia menoja ja ystäviä talon ulkopuolella, viettää hän mielellään aikaa myös Satakielen asukkaiden kanssa. – Katsomme esimerkiksi Saipan pelejä ja itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa. Erilaisia esiintyjiä täällä käy paljon, mikä on mukavaa. Arvostan sitä, että ihmisiä yritetään saada liikkeelle omista asunnoistaan.
Pisteenä iin päälle Antikainen löysi Satakielestä itselleen myös sulhon.
– tammikuu 2017 –